Avara Luonto

Kahdeksan raajaa,

sikin sokin.

Kaksi selkää,

hiestä märkää.

Kaksi päätä,

yhteiset huulet.

Jos on vaiti,

niin kaiken kuulee.

Jumalille vain yksi toivomus:

älä irroita meitä vielä.

Pyrkimys

Lehdet ovat varisseet.
Tuhannet oksat tavoittelevat taivasta.
Vihdoin oivalsit.
Olet kaltaisemme.

Vastavirtaan

Hei idiootti, joku huutaa
Sammuta sun kanootti
Liian pitkälle ylävirtaan nousit
Ole vaiti
Joku mut noutaa

Opastaja

Luen silmistäsi,
katson ilmettä kysyvää.
Ihmettelet suuta kiinni pysyvää.

Kysyt näenkö sinut?
Kysyn näetkö minut?
Jos pystyt kiintymättä rakastamaan,
voit ottaa sokean opastamaan.

Viisauden alku

Miksi on annettu
kaikki tää?
Kaiken käsittävä pää?

En ketään voi auttaa -
laki on sellainen.
Huomenna herään,
ehkä en.

Tiivistettyä maailman tuskaa.
Kaatopaikalle minut kuskaa.

Kuljin läpi mankelin,
näin silmät enkelin.

Taivaan kappale

Täysikuu on ihmisen kuva.

Se on aina täysi ja kokonainen,

vaikka varjo peittäisi sen kokonaan.

Syksy

Ensimmäistä kertaa näen puiden halauksen.

Kumpikin on syksyn saapuessa laittanut parhaat marjat.

Ei riitaa.

Ei surua.

Sinä olet minä.

Tuuli

Pidän tuulen vapaudesta.

Se tulee ei mistään,

eikä päädy minnekään.

Se taivuttaa puita.

Ei minua.

Minä olen tuuli.

Syvin olemus

En voi sanoa sinulle
Rakastan sinua
Ennen kuin voin
Sanoa sen jokaiselle

Kiertokulku

Sieluuni tatuoituna tämän elämän reitti.
Kuka vittu tämän sopan keitti?

Me ollaan varjoja tulevaisuuden,
heijastuksia menneisyyden.

Matkalla

Hiljaa, pois kehosta, ulos talosta.

Ei kaikki pienene -

kaikkeus saa uudet mittasuhteet.
Maapallo näyttää kauniilta.
Linnunrata avaruuden selkään tatuoidulta pyörteeltä.

Rajaton

Minä olen olento -
sudenkorento, tähdenlento, ajatus hento.

Ja kun käki kukkuu kuudetta päivää - 
minä tiedän, että minä elän.
Tämän hetken vain kerran.

Ylös mudasta

Unessa ystäväni kertoi minun kuolleen -

juuri tässä paikassa heinäkuussa.
Ei surua.
Kuin hän olisi kertonut eilisestä sateesta,
minkä hän tavallaan tekikin.
Minä synnyin maaliskuussa.